When in Volos osa 3/3

Aloita lukeminen osasta 1 ymmärtääksesi tätä osaa paremmin.

Osa 3

Reilusta vuodesta ulkomailla minulla jäi todella paljon asioita käteen. Koko vuosi oli täynnä oppimista. Opin joka päivä uusia kulttuurillisia asioita. Matkustelin paljon ja opin sekä Kreikan että muiden Balkanin maiden historiasta ja kulttuurista. Opin käymään lyhyitä keskusteluja italiaksi, unkariksi ja arabiaksi. Espanjaa opin ymmärtämään hyvin ja puhumaankin jotenkin. Kreikkaa opiskelin paljonkin, joten sen opin melko hyvälle tasolle. Englanti osoittautui oppimisen suhteen melko ristiriitaiseksi kieleksi. Aluksi panin parastani kieltä käyttäessäni, mutta kukaan ei ymmärtänyt minua. Englantini oli liian hyvää. Vuoden aikana rohkeuteni käyttää kieltä parani huomattavasti, mutta kämppisteni ja vaihto-opiskelijakavereideni melko kehnojen englannin kielitaitojen takia jouduin yksinkertaistamaan lauseita, lausumaan helpommin ymmärrettävällä ”rallienglannilla” ja joskus jopa puhumaan tahallisesti väärin, jotta minua olisi ymmärretty. Vuoden näin tehtyäni puhun nyt automaattisesti huonoa englantia. En edes huomaa omia virheitäni enää. Onneksi tämä on täysin korjattavissa ja selvisin pahemmasta ongelmasta, eli ujoudesta puhua sujuvasti osaamaani englannin kieltä.

Ulkoisten asioiden ja sosiaalisten taitojen lisäksi opin paljon myös itsestäni. Tärkein asia mitä koko vuonna opin, on tieto siitä mistä oma onnellisuuteni rakentuu. Aihe on tosin niin suuri, että se vie paljon yhtä vuotta enemmän aikaa oppia perusteellisesti. Pääsin kuitenkin melko pitkälle jo tässä ajassa. Aiheesta oppiakseni opiskelin ja luin paljon, ja tein asioita myös käytännössä. Tein paljon töitä päivittäin. Opin onnistumiseni avaimet ja aloin toimimaan niiden mukaisesti. Heräsin aamulla aikaisin, aikataulutin päiväni ja vähensin ajantuhlaamistani sekä harrastin päivittäin liikuntaa ja meditointia. Syksyllä muutaman viikon aikana elämäni kääntyikin päälaelleen, jyrkästi positiiviseen suuntaan. Palkinto hyvästä työstä oli loistava: oma lisääntynyt onnellisuus. Päivittäinen liikunta toi myös fyysisesti tuloksia: tällä hetkellä olen paremmassa kunnossa kuin olen koskaan aikaisemmin ollut. Kaikkien näiden asioiden lisäksi löysin elämääni henkilön, joka tekee minut onnellisemmaksi, ja jonka kanssa tunnen itseni täydemmäksi.

Kuluneen vuoden aikana koin paljon uskomattomia kokemuksia ja sain muistoja, joita en koskaan unohda. Muuttaminen yksin Suomesta Kreikkaan on jo iso matka itsessään, mutta silti matkustelin täällä paljon ympäriinsä. Jo pelkästään Kreikassa tein useita reissuja eri ihmisten ja porukoiden kanssa ja kävin yhteensä noin 25 eri kaupungissa. Jo pelkästään Ateenassa taisin käydä jopa viisi tai kuusi kertaa. Kreikan lisäksi kävin Bulgariassa, Makedoniassa ja Albaniassa sekä vaihto-opiskelevaa siskoani moikkaamassa Espanjan Andalusiassa.

Matkustin Ateenassa tapaamieni vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa useita kertoja varsinkin viime kesänä. Yksi parhaimmista reissuista oli Lefkadan saarelle Itä-Kreikkaan heinäkuun lopulla. Sää oli aivan liian kuuma minun makuuni, mutta kokemukset olivat aivan uskomattomia. Liftasimme rannalta toiselle lava-autojen lavalla porukalla istuen. Vietimme päivät rannoilla ja yömme nukuimme samoilla rannoilla teltoissa. Muistan heränneeni meren rannalta aaltojen ääniin. Ensimmäinen asia mitä tein, oli uimaan meneminen.

Lokakuussa kävin parin portugalilaisen EVS-vapaaehtoisen kanssa valloittamassa Kreikan korkeimman, kuuluisan Olympus-vuoren. Matka merenpinnan tasolta 2918m korkealle huipulle kesti kaksi päivää, eikä ollut ihan mikään sunnuntaikävely. Yön nukuimme 2100m korkeudessa majatalon ruokailutilan pöydällä, sillä vapaita sänkyjä ei saapuessamme enää ollut. Maisemat koko matkan ajan, ja varsinkin huipulle päästessä, olivat uskomattomat. Tuntui kuin kaikki olisi vain unta. Tämä oli mieletön reissu.

Vapaaehtoistyöntekijöiden lisäksi matkustelin Voloksessa opiskelevien vaihto-opiskelijoiden kanssa. Heidän kanssaan tein viikoittaisia patikointiretkiä läheiselle Pilio-vuorelle. Teimme maaliskuussa myös jotain, mitä en ajatellut edes Kreikassa olevan mahdollista tehdä: kävimme laskettelemassa. En ollut lasketellut moneen vuoteen, mutta silti tasoeroa oli muihin melkoisesti ja pääsin toimimaan lasketteluopettajana. Tämän noin 20 hengen porukan kanssa vietin myös upean viikonlopun toukokuun alussa majatalossa pienessä kylässä meren rannalla parin tunnin ajomatkan päässä Voloksesta.

Myös perheenjäseneni kävivät Kreikassa minua katsomassa. Kaikki tulivat erikseen, joten jokaisen kanssa pystyin matkustelemaan eri paikkoihin. Siskoni kanssa vierailin Skiathos-saarella, Ateenassa sekä Egina-saarella. Tämä loma tunnetaan ”B-luokan loma” nimellä, sillä Egina ei aluksi osoittautunut kovin hyväksi rantalomakohteeksi. Kokonaisuudessaan viikko kuitenkin oli oikein mainio. Äitini ja kummitätini kanssa kävimme läpi Skiathos- ja Skopelos-saaret sekä he vierailivat myös Voloksessa ja Pilio-vuorella. Isäni kanssa tein hieman erilaisen reissun. Hän ei vieraillut Voloksessa, vaan vuokrasimme Ateenasta auton ja kiersimme Peloponnesoksen niemimaan läpi historiallisia ja arkeologisia paikkoja ja museoita läpi käyden. Kaikki nämä olivat erittäin mieleenpainuvia reissuja.

Kavereideni ja perheeni kanssa matkustamisen lisäksi tein myös yhden reissun yksin. Matkustin Skopelos-saarelle saatuani kutsun mennä asumaan romaniperheen luokse viikoksi. Uteliaana suostuin kutsuun. Kuuden päivän ajan myin meloneita, autoin rantakahvilassa, söin perheen luona, matkustin lava-auton takana hedelmien seassa ja nukuin taivasalla. Kielimuurista huolimatta opin paljon heidän elämäntyylistään tänä aikana. Pidin siitä ja heistä. Uskon heidän myös pitäneen minusta. Unohtumaton kokemus tämäkin.

Saattaa kuulostaa siltä, että näin pitkän ajan asuminen ulkomailla sekä näin monien reissujen tekeminen verottaisi taloudellisesti rankalla kädellä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kuten reissutarinoistani kävi ilmi, matkani eivät olleet hehkeimpiä viiden tähden lomia, vaan todella pienellä budjetilla reissaamista. Majapaikoista ei kovin usein tarvinnut maksaa, sillä majoituin tuntemieni ihmisten luona. Hotellimajoitusta tarvittaessakin valitsin halvimmasta päästä olevat vaihtoehdot. Vapaaehtoistöistä palkaksi sain ilmaiset ruoat ja 100€ taskurahaa kuukaudessa. Näillä pärjäsi yllättävän pitkälle. Omaa rahan käyttöäni en niin seurannut, sillä tiesin, että paljon halvemmalla en pystyisi matkustamaan. Silloin tällöin varmuuden vuoksi tarkistin kuitenkin tilini, jos jonain kuukautena olisikin rahankäyttö ollut liiallista. Näin ei tapahtunut kertaakaan. Yhteensä omaa rahaa vuoden aikana kului noin 1000-1500€.

Toinen asia, mitä mietin ennen lähtöäni, oli kaverisuhteiden pysyminen Suomessa. Vuoden aikana ehtii erkaantua ihmisistä aika lailla, jos ei pidä yhteyksiä yllä. Tästä syystä pidinkin yhteyttä Suomeen päivittäin puhelujen, viestien ja somen kautta. Tietenkin suhde perheen ja kavereiden kanssa muuttuu hieman poissa ollessa, mutta en usko, että itse menetin yhtäkään ystävää tänä aikana. Vierailin Suomessa kaksi kertaa tänä aikana, ja jo silloin tuntui, ettei mikään ole muuttunut. Tuntui, että en olisi ollut poissa päivääkään. En usko, että nyt takaisin muuttaessani asia olisi muuttunut miksikään. Kaverini ovat varmasti siellä minua odottamassa.

Kokonaisuudessaan olen enemmän kuin tyytyväinen tästä vuodesta. Matkaan kuului tietenkin sekä ylä- että alamäkiä, mutta kaikesta selvisin kunnialla. Huonoja asioita ja kokemuksia en edes loppujen lopuksi näe huonoina asioina, sillä juurikin niiden takia sain korvaamattomia oppeja. Ilman huonoja työ- ja elämisoloja tuskin olisin oppinut näkemään ja hyödyntämään vapaa-aikaani tavalla, miten nyt sen teen. Hyvistä hetkistä ja ajoista sain mieleenpainuvia kokemuksia ja muistoja, joita tuskin tulen unohtamaan ikinä. Aion muistella tätä vuotta vuotena jolloin opin oikeasti elämään, ja joka aloitti uuden aikakauden elämässäni. Sanani eivät riitä kertomaan kuinka paljon suosittelen tämän kaltaisia reissuja. Ne auttavat ymmärtämään paremmin itseä ja omaa merkitystä ja vapautta tässä maailmassa.

Vaikka täällä olenkin elänyt hyvin nykyhetkessä, olen silti suunnitellut tulevaisuuttani. Varsinkin lähitulevaisuuttani. Touko-kesäkuun vaihteessa täältä palatessani tarkoitukseni on mennä heti töihin ja työskennellä koko kesä ja alkusyksy. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut arabian kielen oppimisesta ja täällä otinkin jo ensimmäisiä askelia. Kielen opiskelua ajattelin jatkaa Suomessa, ja keskittyä oppimiseen vielä intensiivisemmin kuin täällä. Syys-lokakuun vaihteessa tarkoituksenani olisi ottaa reppu uudestaan selkään ja lähteä talveksi reissaamaan Etelä-Eurooppaan serkkuni Joonan kanssa. Tätä reissua ei ole vielä tarkkaan suunniteltu, mutta paikka ja aika on lukkoon lyöty. Kuten osassa 1 mainitsin, minua kiinnostaa poliisin ura. Opiskelemaan ajattelin hakea seuraavan kahden vuoden sisään, mutta sitä ennen haluaisin oppia hyvälle tasolle sekä arabian kielen että ruotsin kielen. Uskon, että molemmista näistä on paljon hyötyä tulevaisuudessani. Saattaa olla, että varsinkin ruotsin kielen opiskelu tulee tapahtumaan itse paikan päällä Ruotsissa. Tämä idea on tosin vielä vasta ajatuksen tasolla. Parasta nyt on se, että olen ymmärtänyt, että omalla tulevaisuudellani voin tehdä ihan mitä itse haluan. Voin saavuttaa mitä vain, kunhan vain teen töitä asian saavuttamiseksi. Uskon, että tämä tieto tulee viemään minut pitkälle.

Olen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka tapasin tänä aikana. Olen kiitollinen, että en itse luovuttanut missään kohtaa, vaan jatkoin eteenpäin mukavuusalueen ulkopuolellakin. Olen kiitollinen kaikista niistä asioista, mitä opin ja koin. Olen todella kiitollinen tästä vuodesta ja mahdollisuudesta. Kiitos.

Severi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s